Helsinki-Tallina Race 2008

Tiimi ei ollut juuri osallistunut kölivenekisoihin sitten edellisen veneen ja sillä ajettujen avomeriranking-kausien jälkeen. Olipa kippari jo vakaasti päättänyt tyydyttää kilpailuviettiään vain laser masters -kisoissa niiden helpomman logistiikan takia - riittää että radalle saa jollan ja itsensä, jollassa kun vielä on paljon vähemmän mahdollisesti rikki olevia tai meneviä osia eikä veneen yltä päältä kastuminen ole laserissa kovin dramaattista. Miikka sai kuitenkin ansiokkasti hyvän miehistön kasaan ja niinpä päätettiin lähteä KoPu:n perinteiseen Helsinki-Tallinna Race -kisaan.

Edellisenä viikonloppuna ennen kisaan lähtöä moottorilla laituriin ajettaessa alkoi lämpötilan varoitus huutaa. Ongelmaa tutkittaessa selvisi, että makeavesikierrosta vuotaa nestettä, ja syyksi selvisi kulunut jäähdytinputken pätkä. Pätkän pois saaminen ahtaista tiloista moottorin sivulta onnistui, mutta uuden vastaavan putken löytäminen olikin isompi urakka. Lopulta oli nöyrryttävä ja ajettava Suutarilaan Etran teollisuuskumimyymälään, josta oikean paksuista jäähdytinputkea toki löytyi. Kippari sai putken lopulta paikoilleen reilusti yli varttitunnin ennen miehistön rantaan saapumista ja lähtöalueelle lähtemistä perjantai-iltana.

Radalle ajettaessa ilmeni kuitenkin uusi yllättävä ongelma: laturi ei ladannutkaan akkuja. Hetken ajon jälkeen lataus kuitenkin alkoi toimia, joten matkaa päätettiin jatkaa. Melkin länsipuolelle saavuttiin hyvissä ajoin, joten aikaa oli kisaykkösgenuan testaamiseen ja tuulen seurantaan. Tuulivein kanssa yhtä aikaa LYS2-luokan isoimmalla LYS-luvulla oli starttaamassa kolme muutakin venettä. Tuulivein startti onnistui lopulta unelman lailla - linjalta oltiin vähän myöhässä mutta vastaavasti starttikellomme aika oli hieman edellä, joten lopulta keula ylitti lähtölinjan aivan heti starttipaukun jälkeen. Matka hiljenevässä lounaistuulessa kohti Helsingin kasuunia sujui hyvin, samaan aikaan startanneet veneet jäivät taakse ja edellä lähteneitä alettiin ohitella tasaiseen tahtiin. Seuraavassa muutamia kuvia laskevan auringon värjäämästä taivaasta vähän ennen kasuunia:

Puolen yön jälkeisinä tunteina matka ei kuitenkaan edennyt aivan optimaalisesti. Ehkä lähes uutta kisagenuaa (jota Tuuliveissä ei oltu näinä kahdeksana kesänä aiemmin käytettykään) ei osattu trimmata, tai sitten kippari ajovuorollaan ajoi muuten vain huonosti, mutta jo ohitettuja veneitä pääsi yösydämmen ja tuulen suunnan vaihtumisen aikana ohi. Yöllä koettiin hetki myös jännittäviä vaiheita, kun kisafleettiä Viron rannan puolelta ohittamassa ollut rahtilaiva alkoi kokea oloaan tukalaksi ennen Tallinnan matalaa, ja päätti "crossata" fleetin läpi vapaisiin vesiin - vajaat 100 m Tuulivein keulan edestä juuri silloin, kun tuulta ei ollut.

Yöllä laturiongelma myös realisoitui: sähköä kului tietenkin mittareihin, ajovaloihin ja VHF:ään, ja aamuyöllä sitä olisi tarvittu lisää. Moottori käynnistyi nätisti, lataus ei alkanutkaan. Niinpä vähän ennen lounaistuulen lopullista loppumista sähköt loppuivat kokonaan. Ajovalot hoituivat varavaloilla, mutta mittarien antamaa informaatiota loppuvasta ja idän suunnasta alkaneesta uudesta tuulesta ei tietenkään ollut. Uuden tuulen alettua spinnu saatiin melko nopeasti ylös, mutta tosiaan joukko jo ohitettuja veneitä (mm. lopputuloksissa toiseksi tullut, ennen kasuunia ohitettu virolaisvene) menivät tässä välissä ohi.

Loppumatka ajettiin ensin spinnulla ja sitten tuulikulman tiukennuttua ja tuulen voímistuttua genualla vauhdilla maaliin, ja loppumatkalla ohitettiin taas muutamia kisakumppaneita. Maalissa oltiin varttia vaille kuusi, minkä jälkeen uni Pirittassa maistui.

Sijoitus oli lopulta pitkästä aikaa ensimmäiseksi kisaksi aivan hyvä, vähän luokan puolivälin paremmalla puolella. Tulokset KoPu:n sivuilta poimittuna löytyvät myös täältä:

Alun perin Tallinnasta oli tarkoitus palata jo lauantaina, mutta kovan tuuliennusteen takia (ja valvotun yön jälkeen) päätettiin paluu siirtää sunnuntaiksi. Lauantaina käytiin vanhassa kaupungissa syömässä ja toki osallistuttiin palkintojenjakojuhlallisuuksiin. Sunnuntaiaamuna odotettiin hetken aamulla tosi sakean sumun hälvenemistä, mutta yhdeksän maissa lähdettiin kohti pohjoista. Tallinnanlahdella hieman selvinnyt näkyvyys hävisi kuitenkin kohta niin, että lopulta purjehdittiin omassa halkaisijaltaan noin sadan metrin maailmassa 8-10 m/s tiukassa sivuvastaisessa kohti kasuunia - kun sähköstä oltiin hieman epävarmoja päätettiin valita selvin reitti kotiin. Kippari vaihtoi Tallinnassa starttiakun miinuskengän, joka saattoi olla ongelman ydin - sunnuntaina lataus toimi moitteettomasti, ja itse purjehdukseen riitti mainiosti Pirittassa maasähköllä ladattu varaus.

Näkyvyys parani vähän vasta aivan vähän ennen Helsingin kasuunia, mutta samalla tuuli yltyi vähän ollen aina välillä alun toistakymmentä metriä. Paluu oli märkää, mutta viiden jälkeen oltiin lopulta takaisin kotilaiturissa.

Kippari kiittää Hetaa, Jania, Juhoa ja kisamatkan primus motoria Miikkaa!

Martti


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 19.8.2008