Laser 4.7 EM 15.-22.7.2005
Izola, Slovenia

Tuulivei Sailing Teamin laser-junnut osallistuivat laser 4.7-luokan Euroopan mestaruuskisoihin Izolassa Sloveniassa 15.-22.7.2005. Sloveniaan saavuttiin jo keskiviikkona 13.7. illalla, mahtavan ukonilman tervetulotoivotuksin. Vettä tuli todella paljon, taivas salamoi ja Izolasta sähköt katkesivat, hotellista jopa useaksi tunniksi.

Suomen joukkueen EM-kisoissa muodostivat ma sailing teamin valmennusryhmäläiset Heidi ja Tuula Tenkanen, Marika Fallenius sekä Salla ja Miikka, valmentajanaan Tuomas Tenkanen. Heidi, Tuula ja Marika tulivat Izolaan Suomesta Hangon Regatasta, Miikan ja Sallan otettua vauhtia Itävallan EuroCup-kisasta. Torstai 14.7. käytettiin kaluston tarkastamiseen ja huoltoon sekä muutaman tunnin treeniin tavoitteena tutustua rata-alueeseen ja sen tuuliin ja aallokkoon. Perjantaina 15.7. oli vuorossa veneiden tarkastus, josta muodostui kuuden ja puolen tunnin kestävyystesti helteisellä (sisäpihalla n. 36 astetta) pihalla, ensin usean tunnin ajan odotettaessa päämittamiehen lentoyhtiön kadottamia tarvikkeita, sitten purjehtijoiden taistellessa Etelä-Eurooppalaisten kilpakumppanien kanssa jonopaikoista pihalla vallinneessa avokaaoksessa. Lopulta jollat saatiin tarkistettua ja leimattua, kun ensin Sallan vanhojen sääntöjen mukaan liimattuja kansallisuustunnuksia oli siirretty. Iltapäivän lopuksi purjehtijat kävivät vielä vesillä. Lauantaina oli harjoituskisa, jota ennen purjehtijat kokeilivat Tenkasten mukanaan tuomia vesisuksia. Harjoituskisa keskeytettiin alunperinkin heikon tuulen loputtua, ja rannassa oli todellinen kaaos kaikkien kahdensadan kärsimättömän purjehtijan tullessa yhtä aikaa rantaan. Suomalaispurjehtijat yrittivät löytää rauhallisempaa rantautumishetkeä, mutta joutuivat joka suunnalta tulevan ruuhkan mukana rantaan - onneksi henkilö- ja välinevaurioilta vältyttiin! Lauantai-iltana osallistuttiin vielä kisojen avajaisiin.

Varsinainen kilpailu alkoi sunnuntaina. Tuuli oli edelleen aikaisempina päivinä koettua kevyttä merituulta, paljon reikiä ja jatkuvia shiftejä jopa luokkaa 20-30 astetta. Vesillä odotettiin, startteja jo lähetettiin mutta tuulen muututtua keskeytettiin, ja välillä jo uskottiin tultavan taas rantaan ilman kisaamista. Lautakunta piti purjehtijat kuitenkin vesillä, ja lopulta saatiin ajettua yksi startti. Miikka purjehti omassa fleetissään 9. sijalle. Maanantaina saatiin niin ikään ajettua vain yksi startti, mutta vesillä purjehtijat olivat yli seitsemän tuntia. Tiistaina virisi iltapäivän lopulla aikaisempia päiviä tasaisempi merituuli ehkä 4-5 m/s, jonka turvin lautakunta järjesti kolme starttia. Tämä olikin hyvä, koska seuraavana päivänä keskiviikkona ei jälleen ensin rannassa ja sitten vesillä odottamisen jälkeen saatu kyllin voimakasta ja suunnaltaan tasaista tuulta, eikä lopulta purjehdittu yhtään starttia. Tiistai oli Suomen tiimin kannalta juhlapäivä Tuulan ottaessa lähtövoiton päivän toisessa startissa.

Finaalipurjehduksiin lähdettiin torstaina tilanteessa, jossa joka tapauksessa oli purjehdittu kisan EM-arvon toteutumiseksi tarvittavat viisi starttia. Torstaina päivä alkoi aiempien päivien tapaan, mutta sitten nousikin ensin Triestestä ja Koperista päin selvästi voimakkaampi maalta päin tuleva tuuli. Aluksi jopa 8-10 m/s tuulessa, lopuksi n. 5-6 m/s tuulessa purjehdittiin jälleen kolme starttia. Miikka purjehti gold-fleetissä, ja saavutti kovatuulisimmassa startissa finaalissa hyvän 13. sijan ja vielä päivän viimeisessä startissa 26 sijan. Salla purjehti todennäköisesti laser-uransa kovatuulisinta purjehdusta (slöörillä "ihan hulluu..."), mutta selvitti hienosti kaikki startit, viimeisissä starteissa yli kymmenellä purjehtijalla ohentuneessa tyttöfleetissä. Suomen tiimistä Heidi purjehti kaikki kovemman tuulen startit hienosti ja nousi tyttöjen alle 15-vuotiaiden sarjan johtoon.

Viimeisenä kisapäivänä perjantaina ei kilpailuohjeiden mukaan klo 15 jälkeen lähetetty startteja. Alkupäiviltä tutussa kevyessä merituulessa purjehdittiin kaksi starttia, tyttöjen toinen startti lähti n. 15 minuutin marginaalilla ennen takarajaa. Kaluston pakkaamisen jälkeen vuorossa oli suomalaisittain juhlava palkintojenjako Heidin pokatessa tyttöjen alle 15-vuotiaiden mestaruuspalkinnon ja Tuulan ottaessa kotiin vietäväksi tyttöjen kuudennen sijan. Marika oli tyttöjen kokonaiskilpailussa 20., Salla hienosti läpi purjehditussa ensimmäisessä kisassa paitsi paljon kokemuksia rikkaampi kunnioitettavasti 38. sijalla, ja Miikan ollessa pojissa 33. sijalla, huima nousu edellisestä vuodesta.

Kisajärjestelyt Izolassa olivat kokonaisuutena hyvät. Lautakunta ja tuomaristo toimivat pätevästi. Mittauksen alkuunpääsy viivästyi materiaalien myöhästymisen takia ja jonotus oli kaaosta, mutta itse mittaustapahtuma asiallinen. Lautakunta toimi vesillä kylmäpäisesti oikukkaiden tuulien kanssa ja olosuhteet huomioiden sai ajettua monta riittävän tasapuolista starttia. Rannasta lähdöt ja rantautumiset olivat alussa harjoituskisapäivänä suorastaan kaoottisia, mutta järjestäjät reagoivat tähän ja muina päivinä molemmilla luiskilla oli liikenteenohjaajat. Suomen tiimi keksi hieman sivummassa laiturinpätkän, josta jollat kolmen huoltajan voimin saatiin nostettua veteen, mikä mahdollisti stressittömän ja nopean vesillelähdön aina lautakunnan annettua merkin. Reitin keksimisestä seuraavana päivänän perässämme oli Hollannin n. 15 purjehtijan joukkue käyttämässä samaa mahdollisuutta.

Izolalle "tyypillistä" Bora/Mistral-tuulta oli ilmeisesti vain yhtenä päivänä, muuten tuulet olivat kevyitä merituulia. Izolasta hieman eteenpäin olevan Piranin niemi selvästi jonkin verran käänsi ja niemi ja korkea ranta yhdessä vaikuttivat tuulen voimakkuuteen, niin että merituulipäivinä aivan rannan lähellä tuntui joka päivä tuulevan hieman enemmän - silloin kun tuuli puhalsi enemmän rannan yli oli aivan rannassa tyyni vyöhyke.

Kisapäivinä Tuomas Tenkanen oli vesillä opastamassa ja huoltamassa purjehtijoita, ja muut tukijoukot olivat rata-alueen päällä korkealla kalliolla olevan hotellimme pihassa antamassa tietoa tuulista. Kun kaikissa lähdöissä poikien molemmat fleetit lähetettiin ennen tyttöjä, oli varsinkin ensimmäisen fleetin ensimmäisestä kryssistä mahdollista antaa palautetta valmentajalle. Kovan maatuulen päivänä saattoi tuulitarkkailuryhmä kertoa muuttumassa olevasta tuulesta etukäteen ja auttoi joukkuetta vaihtamaan roikkumahousut ja hieman lämpimämmät vaatteet päälle ennen tuulen osumista kilpaileviin veneisiin.

Ohessa on muutamia kuvia ylhäältä otettuna, osoittamassa joitakin radalla tapahtuneita "joukkoilmiöitä" - mahtavia "yläbanaaneja" viimeisellä slöörillä, lähtölinjojen keskimääräistä melkoista roikkumista ja laylinen yli purjehtimista rannan lähellä olleen tuulen suunnanmuutoksen hämäämänä. Starteissa suomalaispurjehtijat käyttivät linjan roikkumista hyväkseen ottamalla hyvät maamerkit ja lähtemällä rauhassa massan yläpuolelta.

Joukkue pelasi hyvin yhteen ja tukijoukoilla oli hauskaa purjehtijoiden kanssa ja keskenään, ja paluumatkalle lähdettiin lauantaiaamuna mukavan kisan ja myöhään valvotun viimeisen illan jälkeen. Hotellilla ja rannassa riitti tekemistä niin laivakoira Kikille kuin muullekin huoltojoukkueelle. Tuulivei Sailing Teamin osalta matka oli aikaisempaa lyhyempi, kun "kotipihaan" voitiinkin kurvata jo Hampurissa.

Martti


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 29.7.2005