Joukkue-EM 21.-25.8.2003 Pieve di Ledro, Italia

EPS:in joukkue osallistui optimistijollien joukkuepurjehduksen maamestareiden EM-kisoihin Suomen hallitsevana mestarijoukkueena. Kisoihin osallistui kaikkiaan 13 joukkuetta, Venäjän ja Espanjan joukkueiden jäätyä viime hetkellä pois kisoista. Kisapaikkana oli viehättävä Ledro-järvi Italiassa, vain pari kymmentä kilometriä matkaa ja muutama sata metriä ylöspäin Garda-järveltä. Ledro on viehättävä pieni järvi, jolla on järjestetty opti-joukkuekisoja ja mm. naisten match racing MM-kisat pari vuotta sitten. Järven tuuliolosuhteet määräytyvät pääasiassa säätilan ja laaksojen lämpötilaerojen suhteen, tuulen tullessa käytännössä kahdesta mahdollisesta suunnasta. Lisäksi tuuli on joko heikkoa tai melkoisen kovaa - joukkuekisan ajan nimenomaan heikkoa.

Joukkue matkusti Ledrolle osin autolla, osin lentämällä. Auto-osasto (Mikko Hentinen, Miikka Paajanen ja tämän kirjoittaja Martti Paajanen) lähti liikkeelle Espoosta tiistaina 19.8. illalla, ajaen Turkuun ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Seawindillä Turusta Tukholmaan. Keskiviikkoaamuna alkoi matka etelään, ensin Ruotsin läpi, Malmön siltaa pitkin Tanskaan ja Rödbystä Puttgardeniin lautalla. Yöllä kuskina toiminut Martti pysähtyi pariksi tunniksi nukkumaan ja jatkoi edelleen Muncheniin, jossa oltiin aamuyöstä ja nukuttiin muutama tunti. Torstaina aamukoneella Helsingistä saapui loppuosasto, Krista Olander sekä Benjamin ja Kenneth Grönholm. Matka kohti Ledroa alkoi. Pieve di Ledron kylässä oltiin torstaina iltapäivällä varttia vaille viisi, "hyvissä ajoin" ennen viideltä alkavia avajaisia.

Purjehdukset alkoivat perjantaina. Jokaisena purjehduspäivänä ennen kisoja oli tunnin sääntö- ja teorialuento, kisojen päätuomarin Luciano Giacomin pitämänä. Luennoilla käytiin läpi sääntöjä, erityisesti joukkuepurjehduksen poikkeustilanteita, sekä kisojen "väärin päin" kierrettävän radan (merkit jätettiin styyran puolelle) aiheuttamia erikoistilanteita. Luciano suhtautuu sääntöihin intohimoisesti, onnistuen selittämään niiden syytä ja tarkoitusta eikä vain itse sääntöä.

Perjantain 22.8. purjehdukset käytiin hiljaisessa etelänpuoleisessa tuulessa. Aamulla oli täysin pläkää, tuuli alkoi hitaasti viritä 9-10 välillä ja kohosi 1-2 m/s tasolle joksikin aikaa. Klo 13 tuuli loppui, alkaakseen taas hieman yli kahden uudelleen. Pohjoisessa laakson päällä oli jonkin verran pilvistä. Tanska voitti ensimmäisen startin 1-2-3-7 -sijoilla. Toinen startti Belgiaa vastaan voitettiin. Kolmas startti Englantia vastaan hävittiin, samoin neljäs Hollantia vastaan. Kisat käytiin järven pohjoispäässä, Mezzolago -kylän pohjoispuolella. Järven leveämmässä eteläpäässä tuuli näytti jonkin verran tasaisemmalta.

Lauantaina 23.8. tuuli virisi jälleen etelästä hitaasti klo 10-10.30 alkaen, klo 10.50 koko rata-alueella oli jonkin verran tuulenvirettä. Klo 12 jälkeen tuulta oli jonkin aikaa lähes 3,5-4 m/s, iltapäivää kohti tuuli jälleen laski. Suomen ensimmäinen kisa oli Ruotsia vastaan, se hävittiin. Startin loppupuolella tuuli kääntyi lähes 40 astetta oikealle, kääntyäkseen aivan lopussa taas lähes kokonaan takaisin etelään. Erittäin hiljaisessa tuulessa Suomen joukkueella oli ongelmia vastustajan pitämisessä: lenssillä kahden purjehtijan peittäessä keveimpiä ruotsalaisia eroa syntyi silti, samoin kryssillä pääsivät nämä alapuolelta ohi. Toinen startti Slovenialle hävittiin, kolmas startti Irlantia vastaan voitettiin. Päivän viimeinen startti Unkaria vastaan voitettiin viimeisen kryssin onnistumisen ansiosta. Lauantaina osa lähdöistä (ei kuitenkaan yhtään Suomen lähtöä) purjehdittiin eteläisemmällä rata-alueella, jolloin rata oli järven puolivälissä olevan Mezzolagon kohdalla. Viimeiset startit (ja Suomen Unkari-startti) purjehdittiin jälleen pohjoispäässä.

Sunnuntain 24.8. ensimmäinen startti oli Italiaa vastaan, tuulen ollessa 1-2 m/s pohjoisesta. Startin aikana tuuli loppui kokonaan, mutta (Italian johtaessa?) starttia ei keskeytetty. Jollat lilluivat aikansa paikallaan, lopulta auringon tultua enemmän pilvien takaa esiin tuuli virisi etelästä ja veneet lenssasivat viimeisen kryssin lopun maaliin. Suomalaisten purjehdusta tuntui haittaavan aktiivinen, purjehtijoiden kannalta suomalaisiin kohdistuva tuomarityöskentely. Päivän viimeinen startti Kroatiaa vastaan hävittiin myös, häviäminen otti kovasti joukkueen voimille ja yhteishenki oli viimeisellä kryssillä ja rantaan vaihtoon tultaessa kovilla - asiat kuitenkin saatiin selviksi. Kreikkaa vastaan startti keskeytettiin lähestyvän ukkosen takia, Suomi oli siinä vaiheessa johtoasemassa. Purjehtijat lähetettiin rantaan, mutta vuorilta tuleva ukkonen ehti järven ylle ennenkuin jollat ehtivät rantaan. 10-15 minuutin ajan tuuli vähintään 15 m/s ja vettä satoi niin paljon että näkyvyys oli reilusti alle 100 m, hetkittäin reilusti alle sen. Purjehtijat eivät nähneet rantaa tai toisiaan, ja shiftaavassa kovassa tuulessa oli vaikea purjehtia, varsinkin jollien varustuksen puutteiden takia (roikkumaremmien asennus, puuttuvat tai huonot äyskärit). Rannasta oli päässyt karkuun pieni melottava kumivene, joka "lensi" aaltojen päällä ja osui Miikan mastoon. Bebbe joutui purjehtimaan ilman toimivaa äyskäriä ja kaikilla oli ongelmia roikkumaremmien kanssa. Isohkot ja kokeneet suomalaispurjehtijat pääsivät kuitenkin kunnialla rantaan, koko joukko muiden joukkueiden kevyitä nuoria purjehtijoita saapui vajaan mailin matkalta lähes tuntia myöhemmin tuulen loputtua.

Sunnuntai-iltana järjestettiin Riva del Gardalla käynnistymässä olevien match racing MM-kisojen aloitustilaisuus, jonka kiinteänä osana oli optipurjehtijoiden mukanaolo ja valmisteltujen kysymysten esittäminen match racing -kippareille. Yli puolet kippareista muuten oli aloittanut purjehdusuransa optarilla!. Yöllä sade ja ukkonen jatkui.

Maanantaina 25.8. tuuli aamulla pohjoisesta, mutta lautakunta rakensi radan etelätuulta varten. Järven eteläpäästä alkoi viritä tuulta 11 jälkeen ja rata-alueella tuuli n. klo 11.20 alkaen. Suomella oli vielä jäljellä edellisenä päivänä keskeytetty startti Kreikkaa vastaan, joka nyt hiljaisessa tuulessa hävittiin.

Krista ja Mikko lensivät maanantaina Milano Malpensasta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin, Martti vei heidät sinne tavaroiden pakkaamisen jälkeen. Muu joukko osallistui palkintojenjakoon, jossa Suomi sai maanantaiaamuna olleen sääntökilpailun toisen palkinnon. Illalla puoli kymmenen maissa Martin palattua Milanosta alkoi matka kohti Tukholmaa. Munchenin lähellä matka yöllä pysähtyi kolmeksi tunniksi, minkä seurauksena Pohjois-Saksassa jouduttiin toteamaan ettei tiistai-illan laivaan Tukholmaan enää ole toivoa ehtiä. Bebbe ja Miikka saivat lentoliput ja lensivät Kööpenhaminasta Helsinkiin, ehtiäkseen keskiviikkona kouluun (ei välttämättä ko. purjehtijoiden iloksi...). Rauhallisemmin otetun loppumatkan ja Kööpenhaminan lentokenttäkierroksen jälkeen Kenneth ja Martti olivat Tukholmassa illalla pari tuntia laivan lähdön jälkeen. Kenneth jäi keskiviikoksi töihin Tukholmaan, Martin mennessä päivälaivalla Turkuun.

Ledron tuulista kerättiin kisojen aikana seuraavia kommentteja:

  • Aamulla oli käytännössä tyyntä. Aurinkoisina päivinä tuuli virisi etelästä alkaen 10-11 välillä, tuulta oli pohjoispään rata-alueella yleensä 11-11.30 mennessä. Tuulen voimakkuuden kannalta merkittävältä tekijältä tuntui laakson pohjoispään pilvisyys - lähes kaikkina kisapäivinä pohjoispää oli pilvinen, jolloin tuuli oli todella heikkoa. Maanantain finaalien aikana tuuli koko kisojen ajan parhaiten, ehkä noin 4 m/s - valitettavasti joukkueemme ei enää silloin ollut vesillä.
  • Järven pohjoispään rata-alueella tuuli shiftaili jonkin verran, enimmillään jopa 30-40 astetta. Voimakkuuden vaihtelut olivat suuria, ja rata-alueella oli selvästi tuuliputkia. Sillä osuiko tuuleen vai tyyneen oli erittäin suuri merkitys. Tuulta ja tyyntä näytti olevan melko tarkkaan niissä paikoissa, miltä järven pintakin näytti. Muutaman kerran tuli selviä puuskia lännestä päin, eli radan oikeasta laidasta päin.
  • Aamulla tuuli varsinkin pilvisinä päivinä pohjoisesta. Ilmeisesti pilvisen sään vallitessa pohjoistuuli voisi jatkua koko päivän. Pohjoispuoleisen laakson lämmetessä auringossa tuuli kääntyi kisapäivinä 9.30-11 välillä etelään, tyynnyttyään ensin hetkeksi kokonaan. Tuulen nousemista saattoi seurata järven pinnan väreilystä etelästä (Molina di Ledron suunnasta) alkaen.
  • Muutaman lähdön ajan rata oli siirretty etelämmäksi (etelätuulen vallitessa), Mezzolagon kohdalle. Sinne tuuli pääsi tulemaan kahta kautta, järven eteläpäästä Molina di Ledron suunnasta tai järven lounaiskulmassa olevan lahden ja laakson suunnasta. Sen mukaan kummasta suunnasta tuleva tuuli oli voimakkaampaa tuli tuuli radalle jopa 50-60 astetta eri suunnista. Vallinneilla hiljaisilla tuulilla tuulen muutokset olivat onneksi järven pintaa tarkkailemalla havaittavissa. Tumma väre eteni jommasta kummasta suunnasta, ja saavuttaessaan rata-alueen määräsi tuulen suunnan. Eteläisemmällä rata-alueella lautakunta käytti mahdollisuutta startti kerrallaan määrätä ensimmäisen kierrettävän merkin eli ensimmäisen kryssin ylämerkin paikan erillisellä lipulla. Sen kanssa oli oltava tarkkana, koska perättäisissä samankin ryhmän starteissa rata vaihteli.
Muita kokemuksia ja kommentteja kisasta ja siihen valmistautumisesta mahdollisesti tulevia joukkueita hyödyntämään:
  • Lautakunta halusi erittäin selvästi saada ajettua koko round robin/kaikki kaikkia vastaan -sarjan läpi. Startteja lähetettiin reilusti alle 2 m/s tuuleen eikä niitä koko aikana keskeytetty kuin kaksi kertaa: lauantaina tuulen illalla kokonaan loputtua (silloinkin Suomen viimeinen startti ajettiin maaliin niin että viimeisenä tullut Miikka purjehti 15-20 minuuttia muiden jälkeen lopulta lenssaten maaliin kryssin lopun) ja sunnuntaina ukkosmyrskyn tullessa alas pohjoispuolen vuorenrinnettä. Tämä tarkoittaaa sitä, että Ledrolla purjehditaan erittäin kevyessä tuulessa, Suomen starteista yhdessäkään ei ollut 3 m/s enempää ja toinen puoli oli 0-2 m/s tuulessa. Koti-Suomessa niin hiljaisessa tuulessa ei yleensä kisata eikä edes harjoitella - Lerdrolle lähetettävien joukkueiden tulee sitä harjoitella. Jolla on saatava liikkumaan lähes ilman tuulta, ja manööverien merkitys muuttuu jälleen aivan toisenlaiseksi.
  • Matkaan lähdettiin neljällä purjehtijalla, eli ilman varapurjehtijaa talous- ja logistiikkasyistä. Munhenistä Ledrolle matkattiin Martin Zafiralla kuudella hengellä, jolloin toinen takapenkeistäkin oli käytössä. Katolla oli suksiboxi, jonka avulla kaikki tavarat mahtuivat kyytiin. Seitsemättä matkustajaa ei olisi saatu mahtumaan. Purjehtimisen kannalta mukana olisi kannattanut olla yksi, mieluummin erittäin kevyt ja nopea purjehtija. Sekä erilaisissa olosuhteissa että joukkueen mielialojen eläessä olisi hyvä jos kokoonpanoa voisi vaihtaa ja päästää välillä joku kokoamaan itseään. Itse olen sitä mieltä että on mielekästä jo lähtiessä sopia siitä että kaikki mukaanlähtevät kuitenkin myös purjehtivat, mutta tämä on tietysti on lähes ratkaisematon haaste purjehtijoiden motivoimisen ja valmentajan joukkueen menestysmahdollisuuksien maksimoimisnäkemysten välillä.
  • Matkat tehtiin nyt niin, että Krista lensi Munheniin ja Milanosta takaisin, Bebbe ja Kenneth Munheniin ja autolla (tosin Bebbe Kööpenhaminasta lentäen) takaisin, Mikko autolla Ledrolle ja lentäen Milanosta, ja Miikka ja Martti edestakaisin autolla (paitsi Miikka lopulta kuitenkin lentäen Kööpenhaminasta). Alkuperäinen idea oli että mahdollisimman moni olisi matkustanut autolla, osa lentämisistä johtui koululaisten välttämättömistä koulutilanteista ennen tai jälkeen matkaa, tavoitteena oli minimoida tätä kautta kustannuksia. Perillä oli näin käytettävissä auto, jolla takaisinlähtijät myös saatiin vietyä Milano Malpensaan. Pohdittava asia on, tulisiko kuitenkin löytää niin paljon rahaa että kaikki voisivat lentää perille ja siellä vuokrata auto. Hintaeroa kokonaisuuteen tule kuitenkin paljon, yhteensä yli kaksinkertaisesti.
  • Ajallisesti nyt perillä oltiin niin että ehdittiin kisojen alkuun. Torstaina olisi ollut mahdollista käyttää tunnin harjoitusaika, johon nyt ei ehditty. Perillä kannattaisi hyvinkin olla pari päivää ennen kisoja ja järjestää siellä harjoitteluaikaa - tämä taas toki maksaisi lisää sekä majoitus- että valmennuskuluina.
Kokonaisuutena matka oli hieno - kisajärjestelyt joitakin tuomarointikokemuksia ja hiljaisessa tuulessa kilpailuttamista lukuunottamatta olivat Rivan seuran takuutasoa ja premissit muuten majoituksineen ja ruokailuineen OK. Selvästi muut maat ovat harjoitelleet joukkuepurjehdusta enemmän, tämä näkyi sekä taktiikka- että "selkärankasääntötuntemuksena". Osa starteista oli tosi täpärällä, hieman paremmalla onnella ja ehkä hieman kovemmalla tuulella lopputulos olisi voinut olla melkoisestikin erilainen. Suomen joukkueesta Krista ja Mikko purjehtivat vakuuttavaan tyyliin, vaikka välillä joutuivat vauhdissa antamaan periksi. Bebbe osoitti lupaavia taktiikan rakentajan ominaisuuksia. Miikka purjehti ehkä jonkin verran kesän tasoaan huonommin vaikka välillä pääsikin vauhtiin. Kokonaisuutena joukkue kävi hyvän kisan.

Kisan tulokset täältä.

Martti Paajanen

Seuraavassa kuvia kisoista:

Maisemaa
Maisemaa järven pohjoispäähän päin.
Starttialus
Starttialus odottelemassa edes jonkinlaisten tuulen viriämistä. Tuuli tulee jo jonkin verran etelästä, linjan pään liput liehuvat - startti on kohta tulossa.
Huoltoranta
Valmentajat ja huolto olivat rannassa kulkevan kävelytien varressa starttilinjan kohdalla.
Vaihtolaituri
Jollat vaihdettiin rannassa olevalta ponttoonilaiturilta, ohessa vaihto menossa.
Starttiohjeet
Joukkueen kapteeni Krista antamassa viimeisiä ohjeita ennen starttia.
Kryssi
Joukkue kohta startin jälkeen, Suomen joukkue sinivalkoisissa liiveissä, Kristalla ja Mikolla parhaat startit.
Lenssi
Tuskallisen hidasta lenssaamista olemattomassa tuulessa. Etualalla hieman tuulenvirettä, purjehtijoiden luona tyyni putki.
Alamerkki
Alamerkin lähestyminen, tällä kertaa hetken tuuliputkessa, etualalla taas tyyntä.
Alamerkki
Yleiskuvaa alamerkiltä, kuvassa näkyvät hyvin tuuli- ja tyyniputket.
Alamerkki
Alamerkkitilannetta.
Uimarit
Joukkue vilvoittelemassa starttien välillä.
Uimarit
Välillä uimaan piti päästä starttien välillä vaikka ei ollutkaan vaihtovuoroa...

Tämä sivu on päivitetty viimeksi 6.9.2003