s/y Tuulivei - Lokikirja 2011

Uusi (meille, veneellä ikää on jo 15 vuotta) s/y Tuulivei pääsi oikeaan elementtiinsä 27.4.

Toukokuu meni vielä vesillä septiasennuksen viimeistelyyn ja talven aikana hankittujen karttaplotterin, tutkan ja VHF/AIS-puhelimen asennuksiin.

Ensimmäiselle veneretkelle päästiin kaksi viikkoa ennen juhannusta. Edellisen kesän siirtokipparin arvokkaalla avustuksella saatiin makeavesipumpun ongelma tunnistettua ja alustavasti korjattua, lähtöä edeltävänä torstai-iltana vesitankin täyttämisen jälkeen ei pumppu toiminut lainkaan. Viikonlopuksi kuitenkin päästiin Merikarhusatamaan Skrubböseen. Seuraavalla viikolla vesipumppu vaihdettiin ja keulaan vaihdettiin uusi North Sailsin rullagenoa ja mukaan saman valmistajan genaakkeri. Viikko ennen juhannusta Miikan päälliköidessä vene vietiin Hankoon. Lauantaina kryssitiin 8-10 m/s tuulessa kotisatamasta Skrubböseen, ja uusi genoa tuntui toimivan mainiosti. Sunnuntaina hiljaisessa tuulessa koneella ajettaessa koneen kierrokset tippuivat ja se sammui, onneksi tuuli oli viriämässä niin että perille päästiin hyvin purjeilla, iltapäivällä ihan kohtuullisessakin itätuulessa. Ajo Itäsataman laituriin onnistui suunnittelun ja yhden testilähestymisen ansiosta hyvin. Juhannusviikolla oli tietenkin haastetta saada apua moottorille, mutta lopulta yhteys löytyi Fredrik Rantalaan, joka selvitti niin polttoaineletkun ilmanvuoto-ongelman kuin käyttöpaneelin hapettumiakin. Jälleen alkoi näyttää siltä, että juhannusretki ja loman aloittaminen onnistuisi!

Juhannuksen aatonaattona oli Hangossa melkoinen mylläkkä reilun 20 m/s tuulen takia. Kipparin ja Miikan saapuessa veneelle oli meri sataman ulkopuolella valkoisena. Itäsataman satamakapteeni ja naapuriveneilijät olivat arvokkaasti parannelleet veneiden kiinnityksiä, ja Tuulivei oli onneksi ehjänä. Dramatiikkaa lisäsi laiturissa samalla kohtaa toiselle puolelle uponnut venäläisvene, joka oli saanut pohjakosketuksen Hangon ulkopuolella ja juuri päässyt laiturin lähelle ennen uppoamistaan. Tullessamme Hankoon oli veneen miehistö satamakonttorissa kuivaamassa föönillä kännyköitään ja kameroitaan.

Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan Merikarhusatamaan Merikarhujen juhannusjuhlassa Matgruvanissa. Hangosta Matgruvaniin purjehdittaessa päästiin ensi kertaa kokeilemaan uutta genaakkeria, ja selvästi se toi vauhtia Tuulivein liikkeisiin. Samalla tuli myös todennettua se, että n. 140 astetta tosituulta on suurin kulma, jolla genaakkerilla kannattaa ajaa.



Juhannusviikonlopun jälkeen Salla ja Mosse palasivat Espooseen muun perheen jatkaessa purjehdusta länttä kohti.

Ahvenanmaata kohti mentiin eteläistä reittiä. Kohtuullisessa tuulessa Hiittisistä kryssityn päivän jälkeen mahduttiin vielä Jurmoon. Jurmon harjulta katseltiin toiveikkaina Utön suuntaan...


Seuraavan aamun tyynessä kelissä lähdettiin hyvissä ajoin kohti Utötä, josta saatiinkin paikka merihotellin vierasvenelaiturista. Utössä Miikka ja Simo kävivät majakkakierroksella ja majakan juurella otettiin "perinteinen" kaksivärikuvakin. Kiki nukkui matkalla tyytyväisenä istumalaatikossa ja sai saaren kahvilassa osansa jäätelöherkuista.




Utöstä jatkettiin matkaa Storogskärin Merikarhusatamaan. Sieltä matka jatkui Maarianhaminaan. Matkalla kippari osallistui jälleen yhteen työpuhelinpalaveriin - toisaalta kun sellaisia on, mikä olisi mukavampi ympäristö...

Maarianhaminassa tehtiin "pakolliset" Mariebad-uinnit ja täydennysristeily Kappelskäriin. Sitten matka jatkuikin edelleen länteen ensin Furusundiin ja sitten Wasahamniin Tukholmaan.


Tukholmassa ohjelmaan sisältyi myös päivä Gröna Lundissa (tai kuten perheen jääkiekkoilija Simo asian ilmaisi "Gran Lundin huvipuistossa, jonka porttivahti Viktor Fasth päästi kaikki 1-6 -vuotiaat ilmaiseksi sisään leikkimään lastenleikkejä (barnlek) ja kokeilemaan uutta Ilmaveivi-laitetta".


Tukholmasta matka jatkui Sandhamniin ja Lökholmenille. Siellä oltiin sopivasti aistimassa ÅF Offshore Racen (eli perinteisen Gotland Runtin) lähtötunnelmia. Ennen Ahvenanmaalle paluuta yövyttiin vielä Furusundissa.

Paluumatkalla jätettiin Maarianhamina väliin ja mentiin suoraan Storogskäriin. Siellä Simo pääsi Miikan ohjauksessa ajelemaan kumiveneellä, saaden tiukat ohjeet siitä, että liian lähelle satamaa ei tyynessä ja rauhallisessa kesäillassa saanut tulla moottorilla. Matkalla uni maistui miehistölle.


Matkalla kohti Turkua Kihdillä Simo kiipesi hinauksessa olevaan kumiveneeseen ottamaan kuvia Tuulivein purjeista:

Kihdin jälkeen käytiin parissa Merikarhusatamassa, minkä jälkeen matka jatkui Turkuun Aurajoen vierasvenesatamaan. Sinne ehdimme kolmen maissa, mutta yhtään paikkaa ei ollut vapaana. Satamakapteenin ystävällisellä avustuksella ja ohjeilla jäimme jonottamaan, ja kolmen tunnin päästä saimmekin paikan. Turussa Salla liittyi taas mukaan. Turusta matka jatkui jääkiekkotuttujen Wuorenheimojen mökille Paraisten Portin eteläpuolelle, jossa saimme nauttia "Sea Hotel Wuorenheimon" luksusvieraanvaraisuudesta. Aamulla nuoriso pääsi myös vesihiihtämään, mikä sekoitti Kikin pään niin lopullisesti, että se karkasi emännältään ja ryntäsi pitkin saaren rantaa vahtimaan hiihtäjiä. Miikka ryntäsi paljain jaloin metsään sen perään ja onneksi saikin sen kiinni melko pian. Kiki kunnostautui myös uimarina, tehden pelastusliivit päällään pitkiä lenkkejä koirauintia.








Seuraavaksi matka jatkui Paraisille, jossa ensin Suomelle Lontoon paraolympialaisiin 2.4-luokkaan olympiapaikan juuri ansainnut Niko Salomaa ja Simon kaveri Jaakko Nuutinen tulivat veneeseen.

Paraisilta matka jatkui kohti kotia. Uuden veneen tilakapasiteetti tuli testattua, ja seitsemällä hengellä tultiin toimeen oikein hyvin. Hanko ohitettiin ja matka jatkui Tammisaareen, josta ensin Niko matkasi Turkuun ja sitten Salla Espooseen. Loppujoukolla (Kirsi, Miikka, Simo, Jaakko ja laivakoira Kiki) palattiin Espooseen, tosin vain yhdeksi yöksi. Matkalla nähtiin töihin ESF:n Valkyria-regataan töihin tullut Salla:

Martti lähti vielä neljäksi päiväksi Sallan ja Marianna Siljanderin kanssa vesille. Matkalla päästiin viettämään Sallanpäivää:

Viimeiseksi yöksi mentiin Suomenlinnan vierasvenesatamaan, jonne viikon puolipäivätyössä/puolipäivälomalla ollut Kirsi myös Kikin kanssa pääsi mukaan.



Neljän viikon ja hieman reilun 700 mailin jälkeen kotisatamaan tultiin 21. heinäkuuta.


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 23.7.2011