s/y Tuulivei - Lokikirja 2014

s/y Tuulivei laskettiin vesille 24.4. huhtikuun kauniissa säässä suunnitelmalla veneillä vappua vastaanottamaan Kaivopuiston rantaan - siitä tosin huonon sään takia luovuttiin. Talvikauden ajalle ei oltu nyt suunniteltu isompia remontteja, sisävalot vaihdettiin LED-lampuiksi ja paapuurin puolen peräkajuutta maalattiin uudelleen. VHF:lle asennettiin ulkokaiutin istumalaatikkoon, että vesillä mahdolliset kutsut kuuluvat myös ilman sisällä olevaa radiopäivystystä. Tekstiilityöosastolla tehtiin pussit istumalaatikon pöydälle ja aurinkopaneeleille sekä suojat mittareille ja ratille.

Toukokuun alun yövartiovuorolla yö oli vielä kylmä, ja veneen kansi aamulla auringon noustessa oli huurteen peitossa.

Touko-kesäkuussa tehtiin pari viikonloppupurjehdusta sekä juhannuspurjehdus Skrubböseen. Toukokuun lopulla Skrubbön kevättalkoissa sää suosi, ja sekä Kirsi että Martti pääsivät heittämään talviturkkinsa.


Juhannusta vietettiin Merikarhujen saaressa vaihtelevassa ja melkoisen kylmässä säässä. Jokin lähes auringonottokuva saatiin lavastettua, vaikka Kikin takki paljastaakin todellista lämpötilaa. Lopulta juhannusaaton juhlistamisen tunnelmaan tuntui sopivan paremmin glögi-selfie kuin kuohujuoma.

Juhannuspäivänä koettiin jopa raekuuroa, pilvi näytti jo noustessaan melko synkältä. Toisessa kuvassa panoraamana näkyy vielä sinistä taivasta muualla, kun lännestä nousi sadepilvi.

Kesälomapurjehdus suuntautui pääasiassa itään päin. Vielä kylmässä säässä purjehdittiin ensin Skallerhamnin ja sitten Klippholmenine Merikarhusatamiin. Klippholmenissa oli ensimmäinen hetkellinen lämmin iltapäiväjakso, jota heti vietettiin veneen kannella.

Merikarhujen eskaaderi Pietariin alkoi kokoontumisella Kotkassa, jossa merimuseon rantaan oli rakennettu väliaikainen kokoontumislaituri. Kotkassa saimme ohjeet matkaan ja saapumiseen Pietariin. Matka alkoi kosteassa ja sumuisessa säässä, onneksi kuitenkin jossakin vaiheessa ennustettu kova itätuuli jäi puuttumaan.

Matka kohti Suomenlahden itäpäätä sujui hyvin leppoisena yöpurjehduksena. Jotta osuisimme mahdollisimman lähelle meille määrättyä rajatarkastusaikaa Kronstadtissa etenimme osan matkaa pienennetyllä isopurjeella, mutta olimme silti pari tuntia etuajassa perillä ja jäimme pyörimään väylän sivuun. Oheisesta karttaplotterin kuvasta näkyy hyvin AIS:in näyttämiä muita laivoja, joita koko matkan oli paljon ja joita tuli, meni ja odotti patoaltaan edustalla. Patoaltaan aukossa oli myös vilkas liikenne - niin pinta-aluksia sukellusveneitä.


Pietarissa nautimme muutaman päivän tiiviistä kaupunkilomaohjelmasta sisältäen kaupunkikiertoajelut vierailut niin Kesäpalatsissa kuin Zarskoje Zelossa ja käynnin katsomassa Fabergé-museota. Ohjelma oli todella hienosti järjestetty!



Kesäpalatsissa käynti osui kohtuullisen aurinkoiselle päivälle, joten pääsimme nauttimaan myös puiston ihmeistä.






Satama Nevan rannalla oli hyvä. Laiturit olivat uudet ja tukevat, alue oli hyvin vartioitu ja palvelut vanhassa neuvostoajan purjehduskeskuksessa toimivat kohtuudella. Satamassa oli myös hienoja ravintoloita, joihin paikalliset ologarkit tulivat helikoptereillaan lounaalle.

Päätösillallinen venäläisine teemoineen täydensi hienon Pietarin-vierailun. Illallisen jälkeen näimme vielä mahtavan Nevan siltojen avaamisen.


Paluumatka alkoi rajamuodollisuuksilla Kronstadtissa, tällä kertaa paljon byrokraattisemmin ja hitaammin kuin hyvinkin jouheasti sujuneella menomatkalla. Alkumatka lähteen sujui Suomenlahtea "rannasta rantaan" kryssien, kunnes tuuli yöksi hiljeni. Ennen aluevesirajaa kävivät Venäjän merivartijat kuvaamassa jokaisen veneen, mutta saimme kuitenkin jatkaa matkaa. Olimme Haapasaaressa yöllä, joten jäimme merivartioston laituriin odottamaan maahantulotarkastusta. Suomen merivartijat olivat tehokkaita, toistakymmentä venettä oli tarkastettu alle puolessa tunnissa ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kotkaa ja hakemaan sieltä Sallalla hoidossa ollutta Kikiä.



Kun pääsimme takaisin Kotkaan alkoi samalla myös kesän lämmin jakso. Nautimme Kotkan nähtävyyksistä ja kävimme vielä Haapasaaren vieressä olevassa Virluodossa.

Virluodosta matka jatkui Loviisaan ja sieltä Suomenlinnaan, johon Simo tuli vanhuksia tervehtimään.

Seuraavaksi pääsimme vieraiksi Kimmon veneelle Pori Jazzeille ja tuomaan Kimmon kanssa venetta takaisin pääkaupunkiseudulle. Jazzit olivat tietenkin mahtava kokemus, mutta niin oli monella tavalla isolla moottoriveneellä matkustaminenkin. Mennessä olimme yötä Raumalla vanhan purjelaivan kapteenin kajuutassa, joten Martin viiden viikon putki ilman yhtään yötä kuivalla maalla ei katkennut.



Porin matkan jälkeen vuorossa oli vielä kesäjuhla Matgruvanissa. Sää suosi juhlintaa, vesi oli lämmintä eikä sinilevä ollut ehtinyt pilata sen laatua. Toki lämpötilat olivat korkeita, veneen mittarin mukaan yli 30 niin sisällä kuin ulkonakin.

Kotimatkalla jouduimme sinilevän sekaan - järkyttävää missä kunnossa Itämeremme on! Alla kuvassa myös keittiön kaappiin heijastuva aave - joka sitten osoittautui kattoikkunan päällä istuvaksi Kiki-laivakoiraksi.

Loppukesän aikana pääsimme vielä muutaman kerran nauttimaan vesillä olosta ja kauniista auringonlaskuista.


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 24.5.2015