Uuden s/y Tuulivein hankkiminen Hollannista

Kuten toisaalla näillä sivuilla on kerrottu, päätyi kymmenen kautta Tuulivei-nimeä kantanut Sirena 38 Tukholman vesille. Koska tarkoitus missään vaiheessa ei ollut lopettaa purjehdusta, oli uuden Tuulivein valinta ja etsiminen jo vaiheittain kasvaneella intensiteetillä ollut työn alla - toki alun perinkin "järkevyystestinä" sille, onko mielekkään budjetin puitteissa järkevää suunnitella moista askelta. Tavoitteena oli löytää matkavene, joka tarjoaisi riittävän purjehduksellisen tavan kuljettaa paikasta toiseen kolmea makuukajuuttaa ja asumistiloja. Peruslogiikkana oli näkemys siitä, että purjehdus tulevina vuosina on edelleen perheen ja lähipiirin aktiivinen harrastus erilaisilla isommillakin kokoonpanoilla, ei pikkuhiljaa vain "kahden vanhan variksen" kaksin tapahtuvaa toimintaa.

Melko nopeasti konsepti alkoi konkretisoitua: vene, jossa on kaksi peräkajuuttaa ja keulakajuutta sekä kylkeä pitkin rakennettu pentteri, sekä sellaiset purjehdusominaisuudet, jotka mahdollistavat maksimaalisesti liikkumisen purjevoimalla. Veneellä tulee pystyä liikkumaan koko Itämerellä, eivätkä myöhemmät (eläkepäivien...?) retket esim. Välimerelle saisi olla poissa laskuista. Nämä oletukset, sekä tavoite löytää reilusti alle 20 vuoden ikäinen vene käytettävissä olevan budjetin puitteissa alkoivat jo melko hyvin rajata vaihtoehtoja. Mahdollisuuksien listalta löytyi joukko Keski-Eurooppalaisia pursia, valitettavasti sille ei esim. pohjoismaalaisia laatupursia pääasiassa hintasyistä oikein sopinut. Vaihe 1 alkoi siis olla selvä - tietyn tyyppistä venettä etsimään!

Veneiden etsiminen internet-aikana on helppoa. Kauppapaikoilta kuten yachtworld.com tai boatshop24.com löytyy veneitä ympäri Eurooppaa ja hakuja voi rajata hinnan, koon, sijainnin, merkin ja monien muiden kriteerien perusteella. Lisäksi kannattaa tutkia eri välittäjien sivuja, niille löytyy usein linkkejä esim. edellämainittujen kauppapaikkojen ilmoituksista. Määrästä kohti laatua pääsemiseksi on syytä alkaa tehdä valintoja esim. seuraavista näkökulmista:

  • Hintahaarukka lienee yleensä tärkeä päätöskriteeri. Esim. Välimeren itäpäästä tuntuu aluksi löytyvän tosi edullisia veneitä. Ensimmäinen selvitettävä asia on onko arvonlisävero maksettu - usein esim. Kroatiassa myynnissä olevista veneistä ei ole. Tämä lisää heti 23% hintaan.
  • Veneen sijainti vaikuttaa siihen, paljonko hintaa tulee lisää ennen kuin vene on kotilaiturissa. Itämereltä ja esim. Ruotsin länsirannikolta veneen hakeminen itse purjehtimalla voi olla aivan mahdollinen projekti. Hollannista, Belgiasta ja Brittein saarten eteläosasta intensiivinen siirtopurjehdus voi mennä alle viikossa. Välimereltä veneen hakemiseen menee jo hyvinkin pääosa vuosilomasta. Vaihtoehtoisesti veneen voi tietenkin kuljetuttaa rekalla, mikä tietenkin maksaa enemmän.
  • Mahdolliset venetyypit ja lopulta vene/veneet. Netti-ilmoituksissa on usein kuvia, ja katselemalla muidenkin kuin hinnaltaan tai sijainniltaan mahdollisen veneiden kuvia saa melko hyvää käsitystä siitä, miltä mahdollisesti oudompikin venetyyppi näyttää sisältä ja ulkoa. Vaikka veneiden varusteet ja kunto poikkeavat, ovat pohjaratkaisut yleensä samoja tietyssä vuosimallissa.
  • Veneiden varustelu voi olla erilainen kuin mihin Suomesta ostettavissa veneissä on voinut tottua. Lämpimillä vesillä ei välttämättä tarvita lämmitintä, eikä läheskään kaikissa veneissä ole septitankkia ainakaan imutyhjennyksellä. Suomalaisesta katsastusvarustuksesta voi usein vain haaveilla. Käytännössä hyvä oletus on, että kaasuliesi ei helposti käytä suomalaisia kaasupulloja, jopa niiden mahduttaminen säilytystilaan voi olla haaste. Toisaalta elektroniikka on pääosin vertailukelpoista täällä käytettävän kanssa.
Ulkomailta ostettavan veneen vertailukelpoista hintaa voi rakentaa seuraavasti - ja sitä budjettiinsa vertaamalla voi laskea takaperin minkä hintaisia veneitä netti-ilmoituksista pitäisi alkaa tutkia:

veneen myyntihinta
+ mahdollinen arvonlisävero (tällä hetkellä Suomessa 23%)
+ siirto- tai kuljetuskustannus Suomeen (matkasta ja siirtotavasta riippuen, suuruusluokkina siirtopurjehduksena joitakin tuhansia euroja eteläiseltä Itämereltä, n. 5 000 euroa tai hieman alle Brittein saarten eteläosasta, Belgiasta ja Hollannista, Välimereltä siirto lähestyy jo 10 000 euroa, autolla kuljetus tulee tyypillisesti jonkin verran kalliimmaksi)
+ välttämätön varustelu (esim. lämmitin, septitankki jne.), tähän voi helposti mennä joitakin tuhansia euroja
+ pukki, jota yleensä ei (jos vene tuodaan purjehtimalla) kannata kuljettaa Suomeen, ja pressuteline
+ katsastusvarustuksen täydentäminen/hankkiminen, tähänkin menee helposti satoja euroja
= lopullinen hinta veneelle kotisatamassa katsastuskunnossa

Uuden Tuulivein estinnässä edettiin vaiheittain

  • Ensin etsittiin aiemmin mainittujen perusspeksien (kolme makuukajuuttaa, pentteri toisella laidalla) mukaisia venevaihtoehtoja. Näitä löytyi eurooppalaisilta valmistajilta melko paljon tavoitellussa kokoluokassa 40 jalkaa tai vähän alle. Käytännössä vaihtoehdot tuntuivat painottuvan ranskalaisiin, myös vuokraveneinä suosittuihin malleihin.
  • Näillä tyypeillä hakemalla haettiin sitten hintahaarukkaan mahtuvia yksilöitä maantieteellisesti alueelta "Ranskan pohjoisrannikko, Brittein saarten etelä- ja kaakkoisrannikko tai lähempää". Budjettiin ja tavoiteltuun ikähaitariin ei enää niin valtavan monia veneitä mahtunut, mutta onneksi kuitenkin tälle "long list" -listalle riitti jonkin verran veneitä.
  • Tässä vaiheessa otimme myös yhteyttä alan ammattilaiseen, Vesa Saloon Vinces Oy:stä. Hän antoi tässä vaiheessa arvokkaita kommentteja siitä, millaisia kokemuksia mitäkin listallamme ollutta venettä välittäneestä välittäjästä oli kertynyt. Samoin hän antoi vinkkejä ja kommentteja veneistä. Ammattilaisen saaminen mukaan ostoprojektiin oli erittäin tärkeätä.
  • Vaihtoehtoja läpikäytiin netistä löytyvien tietojen ja useiden sähköpostikyselyiden avulla. Hyväksi keinoksi osoittautui myös esim. edellä mainittujen kauppapaikkojen ilmoituksista löytyvien välittäjien sivujen tutkiminen - vähintään niin löytyi samoista veneistä usein parempia tietoja ja kuvia. Lopulta "long list" saatiin lyhennettyä kolmeen, Hollannissa olevaan veneeseen, joita päätimme lähteä katsomaan paikan päälle. Vesan avulla näytöt saatiin rutistettua kahdelle päivälle niin, että matkasta selvittiin yhdellä yöpymisellä.
  • Veneiden näkeminen luonnossa osoitti toisaalta sen, että kuvien ja taustatietojen perusteella saa kuvaa veneistä, mutta että mikään ei korvaa itse näkemistä ja kokemista. Yksi veneistä osoittautui selvästi mielikuvaa kuluneemmaksi. Yhdessä oli merkittävä kosteusongelma, kostauden ja homeen tuoksu tuli vahvana vastaan kun luukku avattiin. Melko helposti parhaaksi vaihtoehdoksi nousi Makkumissa ollut Elan 38.
Sinällään heinäkuinen matka Hollantiin ja ajelu kanavien keskellä oli hieno kokemus sellaisenaankin. Pellon keskellä puiden välistä saattoi yhtäkkiä näkyä purjeveneen masto tai jokialus. Merellisessä Makkumissa Elan oli laiturissa keskellä erilaisia isoja ja pieniä telakoita:

Kaupan hierominen johti hyväksyttyyn tarjoukseen ja kauppojen tekemiseen. Vesa Salo suositteli luotettavan tarkastajan, joka läpikävi veneen, ja jonka raportin perusteella lopullinen ratkaisu tehtiin. Vene oli edellisen omistajansa lainan vakuutena, ja prosessi kiinnitysten purkamiseksi vei lähes kuukauden. Veneen siirto Suomeen päädyttiin järjestämään suomalaisen ammattimiehistön tekemänä siirtopurjehduksena. Vene tuli vauhdilla melko navakoiden lännen puoleisten tuulten tuomana, tosin varmasti melko rankan ja märän purjehduksen myötä. Maissa miehistö kävi vain Kielin kanavalla ja Kalmarissa. Kalmarista lähdön jälkeen starttimoottori "kärähti", minkä seurauksena loppumatkaa jouduttiin tekemään vähenevällä sähköllä ja merkittävästi ilman mukavuuksia (kuten valot, vesi ja lämmitys...). Kippari lähetti speksit, joiden perusteella uusi starttimoottori meni Kytön selälle tulijoita vastaan ja Elan pääsi omalla koneella kotilaituriin elokuun lopun yössä, seitsämän pitkän viikon jälkeen veneellä Hollannissa käynnistä.

Uudella Tuuliveillä ehdittiin tehdä yksi viikonloppupurjehdus, ennen kuin Pekka Parppei nosti sen syyskuun puolivälissä kuiville:


Kokemuksina projektista

  • Suomen ja Itämerenkin ulkopuolelle kurottamalla tarjonta kasvaa huomattavasti.
  • Nettipalveluita ja venevälittäjien sivuja läpikäymällä saa veneistä melko hyvin tietoja. Meille oli paljon apua Vincesin Vesa Salon asiantuntemuksesta niin veneiden, välittäjien kuin tarkastajienkin kanssa.
  • Veneiden paikan päällä näkeminen on kuitenkin ratkaisevaa. Matkustamisen määrää ja kustannuksia voi rajata ennakkotyöllä ja suunnittelulla.
  • Veneen tarkastuttaminen on tärkeätä. Haasteena voi olla löytää luotettava tarkastaja, meidän tapauksessamme sellainen löydettiin Vesa Salon kontaktien avulla.
  • Meidän tapauksessamme siirto purjehtimalla oli hyvä ratkaisu. Samoin Vesan kontaktien avulla löysimme erittäin pätevän siirtokipparin ja luotettavan miehistön.
  • Kauppakirjojen ja muiden dokumenttien laatimisessa ja tarkastamisessa kannattaa käyttää ammattilaista. Tärkeitä ovat erityisesti omistusoikeuden siirtymisen osoittavat asiakirjat sekä todistukset arvonlisäveron maksusta.
  • Kokonaisbudjetin arvioimisessa kannattaa etukäteen selvittää välttämättömien isompien hankintojen hinnat (esim. pukki ja pressuteline, lämmitin, septitankki) sekä katsastusvarustuksen täydentämisen kustannukset.
2011 kauteen lähdetään odottavin mielin uuteen veneeseen tutustuen - ja toivoen, että syksyllä ja talven aikana tehdyt arviot eri kohteiden kunnosta pitävät paikkansa...

Martti


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 7.6.2011