Ajatuksia purjehdusseuratoiminnan tulevaisuudesta

Viime vuosina on kirjoitettu paljon erityisesti purjeveneiden myynnin vähenemisestä. Uusia veneitä ostetaan Suomeen vain muutamia vuodessa ja käytettyjen veneiden markkinoilla on ostajan markkinat. Taloustilanteen vaihtelujen lisäksi selittäjänä pidetään ajankäytön muutosta – ihmiset haluavat tehdä vapaa-ajallaan erilaisia asioita eivätkä tahdo sitoa kaikkea vapaa-aikaansa ja kaikkia rahojaan veneen hankintaan, hoitoon ja sillä purjehtimiseen. Samalla veneiden vuokraaminen myös Suomen vesillä on lisääntynyt.

Samalla on tapahtumassa iso muutos pursiseuratoiminnassa. Vuosikymmeniä vapaaehtoiseen toimintaan pohjautuneeseen toimintaan on yhä vaikeampi löytää tekijöitä. Monet seurat ovat jo toteuttaneet – tai ainakin pohtivat – järjestelyjä palkata työntekijöitä. Taustalla on purjehduksen erityispiirre, jossa se poikkeaa monista muista harrastuksista: yksittäisen henkilön tai perheen harrastus ei juuri ole mahdollista ilman edellytysten rakentamista ja seuran aktiivista toimintaa.

Satamien – niin laiturit kuin talvisäilytys pukkeineen ja mastoineen – hoitaminen vaatii jatkuvaa työtä. Satamien vartiointi tulee järjestää. Monien seurojen satamat edellyttävät vesillelaskujen ja veneiden nostojen yhteistä organisointia. Iso ja arvokas suomalainen konsepti on veneiden katsastaminen, mikä yksittäiseen veneeseen käytetyn ajan lisäksi vaatii organisointia ja koulutusta. Purjehduskilpailujen järjestäminen vaatii ison organisaation paitsi vesillä radan ja lähtöjen kanssa myös maissa niin kilpailujen aikana kuin niitä ennen ja jälkeen. Seurojen hallinnon ja talouden pyörittäminen vie aikaa vaikka seuralla olisi tilitoimisto käytössään. Seurat harjoittavat monenlaista viestintää jäsenilleen ja muillekin nettisivujen, sosiaalisen median, sähköpostin sekä tiedotteiden ja julkaisujen avulla. Monilla seuroilla on saaritukikohtia, joiden hoitaminen vaatii työtä niin laitureiden kuin kiinteistöjen ja maa-alueiden osalta. Juniori- ja valmennustoiminta vaatii säännöllistä, useaan kertaan viikossa ja usein ympäri vuoden tapahtuvaa panostamista. Monen seuran piirissä tehdään useita henkilötyövuosia työtä.

Seurojen jäsen- ja liittymismaksut on tyypillisesti mitoitettu kattamaan erilaiset juoksevat kulut. Niillä pystytään kattamaan materiaalikustannukset satamien ylläpidossa ja maksamaan katsastajien kurssimaksut, mutta ehkä aivan suurimpia seuroja lukuun ottamatta niillä ei pystytä kattamaan henkilökustannuksia seuran tehtävien hoitamiseksi palkkatyönä. Toiminta edellyttää jäsenten vapaaehtois- ja talkootyötä.

Ajankäytön muutos tuntuu vähentäneen seurojen jäsenten kiinnostusta vapaaehtoistyöhön. Yhä useammalla elämänalueella maksamme palveluista ja käytämme niitä: maksamme kuntosalien kuukausimaksuja, golfkenttien vastikkeita tai kierrosmaksuja, käytämme kotisiivouspalveluita ja osallistumme matkoilla kiertoajeluille. Olemme asiakkaita, osaamme vaatia palvelua, maksamme siitä ja annamme siitä palautetta. Tämä ajattelu ei toimi pursiseurassa. Jos edes suuri osa seuran toiminta tuotettaisiin palkkatyöllä olisivat seuran maksut paljon suuremmat – tai sitten rahoituksen toiminnan tuottamiseen tulisi tulla muualta. Hyvin harva seura pystyy tuottamaan sellaista toiminnallista sisältöä, jolle löytyisi merkittävän maksuhaluisia sponsoreita. Julkiset avustukset voivat auttaa esimerkiksi junioritoiminnan perusasioissa mutta niitä ei juuri edes kannata hakea vaikkapa satamamestarin palkkaamiseen. Pursiseuran toiminta siis edellyttää vapaaehtoista talkootyötä.

Mitä seurojen sitten tulisi tehdä? Miten varmistaa toiminnan pyörittäminen?

Kaikkien seurojen tulee etsiä keinoja jäsenistön aktivoimiseen tuottamaan toimintaa eikä vain käyttämään palveluita. Uusia jäseniä täytyy eri keinoin saada mukaan talkoisiin, toimikuntiin, katsastajiksi, kilpailujärjestäjiksi ja hallituksiin. Seuran täytyy jatkuvasti tehdä selväksi se, että jäsenenä oleminen tarkoittaa myös oman osuuden tekemistä seuran eteen. Toimintaan aktivoituvat jäsenet varmistavat sen, että työmäärä ei kasaannu vuodesta toiseen samoille tekijöille eikä seuran toiminnan kehittäminen keskity liian harvojen käsiin.

Seurojen tulee jatkuvasti arvioida tekemistään ja tehdä priorisointia seuran sääntöjen tarkoituksen mukaan. Käyttääkö seura varmasti energiansa sääntöjensä mukaan? Helposti käy niin, että laituri- ja talvisäilytyspaikkojen pyörittäminen haukkaa kasvavan osan seuran energiaa. Vaikka se on tärkeä edellytys purjehtimiselle ei se vielä paljoa edistä esimerkiksi purjehdus- ja veneilyharrastuksen kehittymistä, merimiestaitojen kasvamista tai purjehdusurheilua, joita löytyy seurojen sääntöjen tarkoitus-kohdasta.

Useat seurat ovat jäsentäneet joitakin tehtäviä ostettaviksi palveluiksi tai palkkatyöksi. Moni seura käyttää tilitoimistoa talouden hoitoon ja kirjanpitoon. Junioritoiminnassa ja purjehdusvalmennuksessa aktiiviset seurat maksavat palkkaa valmentajille ja ohjaajille. Seurat saattavat myös maksaa palkkaa hallintoon liittyvistä tehtävistä. Joillakin seuroilla on satamamestari tai -kapteeni, joka saa palkkaa. Haaste on järjestää seuran talous niin, että henkilökulut pystytään kestävästi maksamaan. Miltä toiminnan alueilta maksuja kerätään, kohdistuuko työ samassa suhteessa vai ”tukeeko” joku toiminnan alue toista? Saako seura esimerkiksi purjehduskurssit niin tehokkaasti myytyä, että ohjaajien ja valmentajien palkkakulut saadaan katettua? Miten motivoidaan vapaaehtoistyötä jäljelle jääviin tehtäviin jos osasta maksetaan?

Maksullisen toiminnan laajentuessa (esimerkiksi purjehduskurssit, koulutustoiminta) voi seura joutua arvioimaan toiminnan arvonlisäverollisuutta. Kokonaisuudelle on iso vaikutus sillä, jos kaikkiin seuran laskuttamiin maksuihin joudutaan lisäämään arvonlisävero. Seuralla on tyypillisesti vähän arvonlisäverollisia ostoja, joista vastaava vähennys voidaan tehdä, joten kyseessä on kuluerä sekä seuralle että jäsenille. Paluu toiseen suuntaan on myös hankala, joten tällainen kattava ja ammattimainen toiminta kannattaa ehkä organisoida muuten, joko seuran omistamaksi yhtiöksi tai erilliseksi yhdistykseksi, jotka sitten tukisivat seuraa.

Kaikissa vaihtoehdoissa jäsenten aktivoiminen on avainasemassa. Toimivassa purjehdusseurassa tarvitaan toimintaa mahdollistavia jäseniä. Ei jokaisen osalta koko aikaa, mutta jokaisen osalta jossakin roolissa ja jossakin vaiheessa.

Martti


Tämä sivu on päivitetty viimeksi 9.7.2019